torstai 7. maaliskuuta 2013

Sokerivaha osa 2: Kuinka sitä käytetään

Sokerivahan käyttäminen on vielä helpompaa kuin sen valmistaminen. Sen käyttämiseen on kaksi tapaa: vahausliuskojen kanssa tai ilman.


Ennen vahausta:
Vahattavien karvojen tarvitsee olla vain parin millin pituisia eli parinkin päivän sänki saattaa riittää. Jos karvat ovat pitkiä ajele ne ensin lyhyemmiksi, pitkien karvojen vahaaminen sattuu enemmän. Vahattavan ihon on oltava täysin kuiva. Suosittelen käyttämään talkkia tai perunajauhoa. Levitä talkkia vastakarvaan. Se imee kosteuden iholta ja auttaa sinua näkemään ohuemmatkin karvat eikä vaikuta vahaan. Voit käyttää sitä vaikka jokaisen levityksen välissä.

Liuskojen kanssa:
Liuskojen käyttäminen voi olla helpompi tapa jos vahasi on jäänyt vähän ohuemmaksi ja juoksevammaksi. Voit myös lämmittää paksumpaa vahaa jotta se on helpompi levittää. 10-20 sekuntia mikrossa riittää. Ota pieni nokare vahaa ja levitä sormilla tai levitystikulla (esim. puhdas jätskitikku) vastakarvaan. Aseta vahausliuska vahan päälle ja silitä ja paina sitä kolme kertaa vastakarvaan. Ota tukeva ote liuskan yläreunasta ja vetäise nopealla napakalla liikkeellä myötäkarvaan. Eli jos vahaat säärtä levitä vaha ylöspäin ja vetäise alaspäin. Aloita harjoittelu levittämällä vahaa vain pienelle alueelle. Kun opit tekniikan ja totut kipuun voit vahata isompia alueita kerralla mikä nopeuttaa vahaamista.

Videolla tyttö vetää vahan vastakarvaan. Se sattuu enemmän ja on tarpeetonta, sokerivaha toimii hyvin kun sen levittää vastakarvaan ja vetää myötäkarvaan.

En tiedä saako Suomesta vahausliuskoja ostettuna erikseen, omani ovat Veet kuumavaha-pakkauksesta tulleita. Onneksi tulin säästäneeksi ne vaikka vahan heitinkin pois. Liuskoja voi kuulemma tehdä myös vaikka vanhasta lakanasta (ei haurastuneesta). Pese liuskat heti vahauksen jälkeen ja ne kestävät pitkään. Helpoin ja nopein tapa pestä ainakin nuo "oikeat" liuskat on pistää ne likoamaan lämpimään veteen ja lorauttaa sekaan tilkka etikkaa. Etikka liuottaa vahanrippeet ja voit kaataa veden huoletta viemäriin. Huuhdo liuskat ja ripusta kuivumaan.

Ilman liuskoja:
Tähän tapaan käytettävän vahan on oltava paksumpaa. Jos vaha on niin paksua ettet saa upotettua sormiasi siihen ottaaksesi nokareen, lämmitä vahaa vesihauteessa tai 10 sekuntia mikrossa. Ota isompi nokare sormiisi ja ala levittää vastakarvaan. Silitä ja paina vahaa kaksi tai kolme kertaa vastakarvaan, ota vahan reunasta kiinni ja vetäise myötäkarvaan. Vahasta ei pitäisi jäädä yhtään ihoon. Tämä tapa voi vaatia enemmän harjoitusta. Voit käyttää samaa vahanokaretta uudelleen ja uudelleen kunnes se muuttuu sameaksi ja liian lämpimäksi ja alkaa tarttua ihoon kiinni. Jos vaha jää ihoon kiinni saat sen helpoiten irti joko vahaliuskalla tai levittämällä sen päälle uutta vahaa eri kulmasta kuin kiinni jäänyt vaha, eli niin sanotusti ristiin, ja vetäisemällä. Video esittää tämän tekniikan paremmin.

Vahaaminen ilman liuskoja

Molemmissa tekniikoissa ihoa kannattaa pingottaa toisella kädellä samalla kun vetäisee. Kun iho on kirällä vahaaminen sattuu vähemmän ja vältyt mustelmilta.

Vahauken jälkeen:
Huuhtele vahan jämät vedellä, kuivaa iho ja levitä kosteusvoidetta tai kookosöljyä. Iho voi varsinkin ensimmäisillä vahauskerroilla punoittaa ja olla pilkukas. Viimeistään seuraavana päivänä ihon pitäisi olla rauhoittunut. Tätä ei siis kannata tehdä samana päivänä kun on menossa juhliin tai treffeille. Iho pysyy vahauksen jälkeen täydellisen sileänä monta päivää tai jopa viikkoja joten ei ole mitään syytä jättää vahausta viime tippaan.

Kun karvat alkavat kasvaa takaisin ihoa on silloin tällöin kuorittava välttääkseen sisäänpäin kasvavia karvoja.  Iho kannattaa kuoria myös päivää tai paria ennen vahausta.

Sitten vaan harjoittelemaan! Tässäkin lajissa harjoitus tekee mestarin. Suosittelen aloittamaan harjoittelun helpoimmilta alueilta kuten sääristä tai käsivarsista. Kun hallitset tekniikan voit vahata vaikka koko kropan. Vahaa on aina levitettänä vastakarvaan ja vedettävä myötäkarvaan. Esim. säären sivuilla karva ei kasva "ylhäältä alaspäin" vaan hieman sivuttain joten kannattaa ensin tutkia mihin suuntaan se missäkin kasvaa.

Jos unohdin kertoa jotain tärkeää tai vähemmän tärkeää tai sinulla on lisättävää tai kysyttävää niin jätä ihmeessä kommentti! :)

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Sokerivaha osa 1: Kuinka sitä tehdään

Tässä se on: Kuinka tehdä sokerivahaa


Tarvitset:
2 dl sokeria
1/4 dl sitruunamehua
1/4 dl vettä

Videolla käytetään mittana desimitan sijasta "kuppia", joka on 2½ desiä. Suosittelen aloittamaan tällä pienemmällä määrällä koska vahan tekeminen vaatii hieman harjoittelua eikä ehkä onnistu ensimmäisellä eikä vielä toisellakaan kerralla. Kun homman hallitsee voi tuplata annoken.

Kaada mitatut ainekset teräskattilaan (ei teflon eikä alumiini). Valitse tarpeeksi iso kattila ettei vaha kiehu yli. Aloita keittäminen keskilämmöllä (3), koko ajan sekoittaen. Kun seos sulaa ja muuttuu juoksevaksi käännä levy pienemälle (1). Keittele pienellä lämmöllä lähes koko ajan sekoittaen noin 20 minuuttia. Vaha on valmista kun se on väriltään ja koostumukseltaan melkein kuin hunaja tai siirappi. Voit testata vahaa ottamalla kattilasta lusikallisen ja viilentämällä sen kylmässä vedessä. Jos vaha on valmista se ei liukene veteen vaan pysyy lusikassa ja kun otat sen sormiisi sitä on helppo käsitellä ja se tuntuu tahmealta muttei tartu pahasti sormiin. VARO, vaha on todella kuumaa ja se on jäähdytettävä kunnolla. Ennen jäähtymistä valmis vaha on siirrettävä säilytysastiaan. Jos käytät lasipurkkia kuumenna se ensin kuuman veden alla ettei se halkea. Itse käytän muovista pakasterasiaa. Vahaa ei suositella lämmitettävän mikrossa mutta en itse ymmärrä miksi, mielestäni se jopa tekee vahasta parempaa. Siksi siis muoviastia. Vaha käsketään säilyttää jääkaapissa mutta itse säilytän sen huoneen lämmössä eikä se mene miksikään.

Miksi sokerivaha?
Koska se on halvin, tehokkain ja kivuttomin vahaustapa. Olen kokeillut Veetin kuumavahaa eikä siitä tullut mitään, pelkkää sotkua ja kipua. Kylmävahaliuskat taas olivat täysin tehottomia. Sokerivaha tarttuu niihin lyhyimpiin ja ohuimpiinkin karvoihin. Se tarttuu vain kuolleisiin ihosoluihin eli se ei tartu ihoon mutta kuorii sen ihanan pehmeäksi. Se liukenee veteen eli jos sitä sattuu jäämään iholle se saan helposti huuhdottua pois. Sokerivahaa voi käyttää vahausliuskojen kanssa tai ilman. Toisin kuin voisi kuvitella se on iholle hellempi kuin karvojen ajeleminen. Varsinkin herkkäihoiselle vaha on hyväksi. Vahaus pitää ihon sileänä viikosta tai kahdesta jopa kuukauteen. Vahauksen jälkeen kasvava karva on pehmeämpää ja ohuempaa eikä iho kutise kuten sheivauksen jälkeen. Sokerivahaus ei ole täysin kivutonta mutta kivuttomampaa kuin kuumavaha (koska se vedetään myötäkarvaan, ei vastakarvaan) ja kipu vähenee vahauskertojen myötä. Olen itse käyttänyt sokerivahaa vasta vajaan vuoden eikä säärien vahaaminen tunnu enää missään. Sokerivahalla voi vahata vaikka koko kropan, kyllä, ne herkimmätkin alueet.

Kutisevien säärien pelastaja

Täällä Dubaissa alkaa ilmat lämpenemään ja ilmeisesti ilmastointi on kuivattanut sääreni niin että meinasin viime yönä raapia ne verille. Alkaisi olla taas vahauksenkin aika joten ajattelin sitten kokeilla kuoria ja kosteuttaa, kotikonstein tietenkin. Tähän reseptiin voi käyttää suolaa tai sokeria ja oliivi- tai kookosöljyä. Itse päädyin näihin:

- 1dl suolaa
- 1dl kookosöljyä
- yhden sitruunan mehu


Herkälle iholle suositellaan sokeria. Pöytäsuola- ja sokeri sopivat tähän mainiosti. Sekoita ainekset kupissa ja sitten vaan kuorimaan. Kevyin pyörivin liikkein, ei liian rajusti. Itselläni kirveli hieman niissä kohdissa joita olin pahiten raapinut, mutta ei kovasti. Huuhtelun ja kuivauksen jälkeen ei tarvinnut käyttää rasvaa vaan kookos oli ehtinyt imeytyä ja kosteuttaa ja jalat tuntuvat nyt ihanan pehmeiltä eivätkä kutise :)

Puolikaskin annos olisi riittänyt jaloille, kuorin lopuilla lähes koko kropan. Muistakaa myös kantapäät! Suihkun lattia/kylpyamme on tämän jälkeen todella liukas ja saattaa tarvita pesua ettei kukaan päädy halkaisemaan kalloaan.

Olen aiemmin käyttänyt Palmoliven Mineral Massage kuorivaa suihkugeeliä mutta tämä oli ehdottomasti parempi :)

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Ruokasoodaa naamariin!

Onko olo viikonlopun jäljiltä väsynyt ja tunkkainen? Suuntaa keittiöön ja kaivele kaappien kätköistä se vanha ruokasoodapurkki sillä se on tämän päivän pelastus! Pese viikonlopun jäljet ja meikinjämät kasvoilta yksinkertaisella ruokasoodakuorinnalla! Toimii!

Sirota ruokasoodaa kämmelle tai kuppiin, lisää vettä tippa kerrallaan ja sekoita. Vettä on tarpeeksi kun seos on tahnamainen. Levitä tahna puhtaille kosteille tai kuiville kasvoille hellin pyörivin liikkein ja anna vaikuttaa 10-15 minuuttia. Huuhdo runsaalla vedellä. Nauti raikkaasta tunteesta!


Veden sijasta voi käyttää myös maitoa tai appelsiinimehua. Maidolla seos pysyy mielestäni vähän paremmin kasassa mutta se on luultavasti silkkaa mielikuvitusta. Jääkaappiviileä maito myös tuntuu mukavan viileältä. Kasvoja saattaa vähän pistellä mutta nou hätä, pistely kyllä häviää pesemällä. Minulla on erittäin herkkä iho eikä se ollut tästä naamiosta moksiskaan :) Pesun jälkeen hieroin sormenpäällisen kookosöljyä kasvoille vaikkeivät ne kovin kuivalta tuntuneetkaan. Olen vaan niin rakastunut kookokseen :D

lauantai 23. helmikuuta 2013

Kookosta päähän!

Kookosöljylle löytyy tuhat ja yksi käyttötarkoitusta. Minulla on jatkuvasta värjäämisestä ja laiminlyönnistä kuivunut tukka joten päätin sitten ensimmäisenä lorauttaa sitä päähäni. Lämmitin öljyä mikrossa 10 sekuntia jotta se suli kunnolla ja hieroin sitä sitten juurista latvoihin saakka. Öljyä säästelemättä. Kiepautin öljytyn tukan nutturalle ja peittelin suihkumyssyllä ja kylpytakin hupulla (pyyheturbaanikin toimii). Sitten vaan hengailin koko päivän öljy päässä ja illalla pesin hiukset normaalisti shampoolla ja käytin hoitoainetta. Jos olet aamusuihkuilija voit levittää öljyn yöksi ja pestä aamulla.


Kosteana hiukset tuntuivat vähän jäykiltä ja ajattelin etten pessyt niitä kunnolla ja joudun pesemään uudestaan. Kuivuessa jäykkyys kuitenkin hävisi eivätkä hiukset tuntuneet yhtään öljyisiltä vaan ihanan pehmeiltä! En voi lopettaa hiusteni koskettelua, ne ovat niin ihanan pehmeät! Öljy auttoi myös kuivuneisiin latvoihin. Yleensä kun harjaan hiukset lavuaari täyttyy katkeilleista hiuksenpätkistä. En ollut uskoa silmiäni kun niin ei tällä kertaa käynytkään. Oi kookosöljy, kuinka olenkaan tullut toimeen ilman sinua!


Jostain luin että kookosöljy voisi viedä väriä mutta itse en semmoista huomannut. Tosin minun värini on muutenkin jo niin haalistunut ettei sitä varmaan edes huomaisi. Suosittelen siis kokeilemaan! Olen öljynnyt myös kutisevat jalat, kuivat kynsinauhat ja rohtuneet huulet ja kaikkeen kookos on auttanut!

Nyt vaan öljyostoksille kaikki mars! Orgaaninen neitsytöljy on kuulemma (tietenkin) paras, oma öljyni ei ollut sellaista koska lähikaupassa oli vaan halvempaa versioita tarjolla.

torstai 21. helmikuuta 2013

Hei Sinä!


Oletko kyllästynyt lukemaan tuotearvosteluja kauneustuotteista joihin sinulla ei ole varaa? Vastustako eläinkokeita? Pelkäätkö kemikaaleja? Oletko muuten vaan vähän haksahtanut? No olitpa tai et niin minä ainakin olen! Netti on pullollaan kaikenlaisia tee-se-itse-ohjeita luonnonmukaiseen kosmetiikkaan hiusnaamioista karvanpoistonkautta jalkakylpyihin ja minä aion kahlata niiden läpi toimien koekaniinia. Tavoitteena on löytää ne ohjeet jotka oikeasti toimivat ja raportoida onnistumisista ja epäonnistumisista, kuvien ja ohjeiden kera tietenkin. En ole kaudenhoidon asiantuntija enkä tiedä oikeasti mistään mitään vaan tästä alkaa matkani luonnonkauniiksi!

Miksi?
Koska minulla on liikaa aikaa (ja liian vähän rahaa tai halua tuhlata sitä turhuuksiin).
Koska netistä löytyvät ohjeet ovat suurimmaksi osaksi englanniksi emmekä me kaikki osaa englantia ja koska näitä ohjeita löytyy niin paljon että pää menee pyörälle kun ei tiedä mitä kokeilla.
Koska vastustan eläinkokeita., ja eläinkokeetonta kosmetiikkaa on edelleen markkinoilla liian vähän ja miksi tuhlata rahojaan kalliisiin voiteisiin ja vahoihin kun niitä löytyy keittiön kaapista? Ne muutamat reseptit joita olen ehtinyt kokeilla ovat toimineet paremmin kuin kaupasta ostetut. Esim. itse tehty sokerivaha on tuhat kertaa parempi karvanpoistoon kuin kaupasta ostettu kuumavaha. Ainakin minun kokemusteni perusteella, saatte toki olla eri mieltä kunhan ensin olette kokeilleet! (Kirjoitan sokerivahasta heti kun saan kuvia avuksi!)

Kuka olen?
Olen 24-vuotias entinen hippityttö joka asuu nykyään Dubaissa kauniiden ihmisten ja hillittömän kauneushössötyksen keskellä ja ikävöi teinivuosien telttaretkiä ja hippiaikoja. Pelkään kadottavani itseni täällä kokonaan joten on aika muistuttaa itseäni siitä mikä minulle on tärkeää. Nykyään värjään tukkani ja käytän meikkiä (tai ainakin yritän, en sitä vieläkään hallitse) mutta kasvissyönnistä en ole luopunut enkä luovu! (Okei myönnän, syön silloin tällöin sushia sosiaalisen painostuksen alla! (ja se on vaan niin hyvää!))

Ketä kiinnostaa?
Ehkä ei ketään, ehkä muutamia, ehkä sinua jos olet lukenut näin pitkälle. Kaikenlaiset ehdotukset ja ajatukset ovat enemmän kuin tervetulleita. Kiitos :)

- Koekaniininne